1. Lapsen kehitys on todella nopeaa ensimmäisten elinvuosien ja kuukausien aikana. Vastasyntyneen aivot painavat n. 300g, kun taas aikuisen aivot painavat n. 1.3-1.6kg. Jo 3-vuotiaan lapsen aivot painavat n. 90% aikuisen aivojen painosta. Myös hermoverkko kehittyy lapsena todella paljon. Vastasyntyneellä on n. 100 miljardia hermosolua, mutta synapseja, joiden avulla tieto välittyy, on vielä vähän. Lapsuuden aikana turhat (eli käyttämättömät) hermoyhteydet jäävät pois ja käytetyt yhteydet vahvistuvat. Esimerkiksi kun lapselle puhutaan Suomea, vahvistuu tämä hermorata, mutta vieraiden kielten piirteiden tunnistamisen hermorata heikkenee. Hermoratoihin liittyvän toiminnan hyvä muistisääntö on, että ”käytä sitä tai menetä se”

2. Lapsi kehittyy jo sikiöaikana monipuolisesti, etenkin hänen hermoverkot alkavat kehittymään. Lapsen kehityksen kannalta olisikin hyvä jo puhua/laulaa hänelle sikiövaiheessakin. Lisäksi äidin pitäisi pystyä elämään mahdollisimman stressitöntä elämää, jotta stressi ei vaikuta sikiön kehitykseen, koska stressi voi vaikuttaa myös sikiöön.

3. Suurinosa lapsista kehittyy normaalisti, mutta lihasjänteyksissä on lapsilla eroja. Harvalla lapsella lihasjänteys on optimaalinen, eli lihasjänteys on lähes aina joko hieman kohonnut tai alentunut. Vanhempi voi omilla käsittelytavoillaan vaikuttaa, että lihasjänteyttä saataisiin laskettua tai kohotettua. Esimerkiksi pukemistilanteessa paidan päälle laittamisessa voidaan hyödyntää tietoa lapsen lihasjänteydestä, laitetaanko paita lapselle takaraivon vai otsan kautta ensin. Tilanteita on paljon muitakin. Lihasjänteys seuraa meitä läpi elämän korkeana tai matalana, mutta harjoitteiden kautta siihen voidaan vaikuttaa, etenkin vauvoilla, koska silloin ei opita ko. jänteydelle tyypillisiä virheellisiä liikemalleja.

4. Ennen kuin lapsi voi oppia uusia taitoja, pitää ko. alueen refleksit sammua, esimerkiksi kävelyn opettelua ennen pitää jaloista sammua tarttumisrefleksi. Refleksien sammumiseen vaikuttaa kuinka paljon lapsi saa erilaisia kokemuksia ympäristöstä, saako lapsi olla paljain jaloin ja itsenäisesti sammuttaa refleksin koskettamalla ja paukuttamalla jaloilla lattiaa.

5. Miten vanhempi voi tietää onko lapsella korkea vai matala lihasjänteys? Vanhemman on hyvin vaikea itse arvioida lihasjänteyttä, koska yksiselitteisiä ohjeita siihen ei voida antaa. Ohjenuorana voitaisiin kuitenkin pitää, että lapset jotka sylissä ollessa ovat hiekkasäkkejä ovat matalan lihasjänteyden lapsia ja lapset jotka ovat sylissä jäntevän oloisia ja nostavat nopeasti vatsamakuulla pään ylös alustassa olisivat taas korkean lihasjänteyden lapsia.

6. Milloin lapsi voi käyttää hyppykiikkua tai kävelytuolia? Normaalisti kehittynyt lapsi ei tarvitse näitä välineitä vaan ne voivat jopa hidastaa kehitystä. Hyppykiikussa ongelmana on, että lapsen tarttumisrefleksi pysyy yllä jaloissa, koska hän ei saa kunnon maakosketusta jaloille ja samalla se voi lisätä ei toivottua varvastelua. Normaali varvistelu kuitenkin kuuluu lapsen kehitykseen kävelyä ja pystyasentoa opetellessa. Kävelytuolissa lapsella jää monta kokemusta saamatta, kun hän pystyy törmäilemään tuolilla seiniin ym. eikä hän kaadu ja joudu huomioimaan ympäristöä. Tästä löydät alempaa myös videon missä kerromme asiasta tarkemmin.

7. Milloin vanhemman pitää huolestua omasta lapsesta? Me vanhemmat olemme yksilöitä ja osa vanhemmista huolestuu aikaisemmin ja toiset eivät välttämättä näe ongelmia lapsen kehityksessä vaikka ne olisivat selkeitä. Jos vanhemmalla herää vähänkin huolta lapsen kehityksestä, tulisi siitä kertoa välittömästi esimerkiksi neuvolassa tai fysioterapeutille/lääkärille. Jos ammattilaiset ilmaisevat huolen lapsen kehityksestä se ei tarkoita automaattisesti, että lapsi ei kehittyisi normaalisti tai että hänellä olisi jokin vamma, vaan sillä hetkellä lapsi voi tarvita tukea kehittyäkseen optimaalisesti.

8. Fysioterapeuttien osaamista pidetään hyvin usein sairaiden tai vammautuneiden ihmisten palveluina, eikä heihin oteta muissa tapauksissa yhteyttä. Kuitenkin fysioterapeuteilla on tietoa, millä vammoja voitaisiin ennaltaehkäistä ja esimerkiksi lasten kohdalla voimme auttaa vanhempia tukemaan lasten kehitystä. Pienten lasten kohdalla jo yhdellä käyntikerralla saadaan paljon arvokasta tietoa, mitä voidaan hyödyntää myös muissa kasvun vaiheissa.

 9. Milloin lapsi voi istua? Silloin kun lapsi itsenäisesti alkaa istumaan, niin hänellä on valmiudet istua. Sitä ennen istuttamista kannattaa tuoleissa välttää. Tästä löydät videon alempaa.

10. Onko W-istunta (jalat sivuilla ja takapuoli niiden välissä) salittu lapsille? W-istunta on luonnollinen tapa lapselle istua, mutta vanhempien kannattaa seurata kuinka paljon lapsi istuu tässä asennossa ja leikkiikö hän muissa asennoissa. Jos lapsi leikki pelkästään yhdessä asennossa, silloin kannattaa ottaa yhteyttä fysioterapeuttiin, mutta jos lapsi leikkii myös muissa asennoissa, ei ole huolta lapsesta ja hänen kehityksestä. Tästä voit lukea lisää. W-istunta

Video lasten apuvälineistä

Video lasten kenkien valitsemisesta

Video lasten istumisesta

Artikkeli Lapsen varhainen kehitys julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

1. Lättäjalat

Lättäjalat voivat olla toiminnalliset tai rakenteelliset. Toiminnallinen lättäjalka tarkoittaa jalkaterää, josta löytyvät normaalisti jalkaterän kaaret, mutta ne eivät aktivoidu rasituksessa. Rakenteellisessa lättäjalassa taas kaaret eivät aktivoidu missään vaiheessa Vauvoilla on syntyessään lättäjalat ja jalkaterät ovat paksuhkot. Jalkaterän kaaret alkavat kehittyä sen jälkeen kun lapsi pääsee nousemaan ylös jalkojen päälle ja pääsee varvistelemaan sekä kävelemään. Lapsen jalkaterien kehityksen kannalta on kaksi tärkeää vaihetta, jolloin lasta kannattaa mahdollisuuksien mukaan pitää mahdollisimman paljon ilman jalkineita ja sukkia. Nämä vaiheet ajoittuvat varhais vauva vaiheeseenn n. 2-8kk ikään, jolloin lapsi saa paljon erilaisia aistikokemuksia jalkaterän alueelle. Tässä vaiheessa vauvan jalkaterän alueella olevat  Toinen vaihe ajoittuu n. 1 vuoden -3 vuoden ajalle. Keskimäärin lapset lähtevät kävelemään n. 1 vuoden ikäisenä ja tässä iässä olisi tärkeä, että lapsi saisi olla paljon avojaloin. Tämä vaihe vaikuttaa lapsen jalkaterän kehittymiseen ja lättäjalka- vaihe alkaa väistymään sekä jalkaterän luonnolliset kaaret alkavat muotoutua.

2. Jalat kääntyvät sisäänpäin

Suurimmalla osalla lapsista lonkat ovat luonnostaan sisäkierto asennossa, joten se ei ole pääsääntöisesti mitään vakavaa ja väistyy iänmyötä. Tyypillisesti voit huomata tämän lapsen kävellessä ja siinä jalkaterät kääntyvät sisäänpäin, eli pottuvarpaat kääntyvät toisia kohtin. Lonkkien sisäkierto vähenee kävelyssä yleensä 3-vuoteen mennessä, mutta viimeistään 4-5-ikävuoteen mennessä. Mikäli lapsen vanhemmilla tai isovanhemmilla on taipumusta lonkkien sisäkiertoon ja lapsesi kävelee näin, kannattaa siihen kiinnittää huomiota ja tehdä harjoitteita jossa lonkkiin saadaan ulkokiertoa. Tällaisia harjoitteita ovat esimerkiksi luistelu, pomppupallolla hyppiminen, erilaiset hypyt ja kiipeily. Kuitenkin edellä mainitut harjoitteet voidaan tehdä lonkkia sisäkiertäen (poislukien luistelu), joten suoritustekniikkaan kannattaa kiinnittää huomiota.

3. Jalat kääntyvät ulospäin

Ulospäin kääntyvät jalat ovat myöskin jokseenkin yleinen näky vauvalla-taaperolla, eikä sekään ole pääsääntöisesti mitään vakavaa, vaan väistyy iänmyötä. Jalkojen uloskääntäminen loppuu yleensä siinä vaiheessa kun tasapaino ja kehonhallinta kehittyvät tarpeeksi hyväksi. Etenkin ensimmäisten seisomaannousujen yhteydessä on tyypillistä, että jalat voivat olla ulospäin kääntyneenä. Jos olet kuitenkin huolissasi lapsesi jaloista, niin käänny fysioterapeutin tai lääkärin puoleen.

4. Muita ongelmia alaraajoissa

Ongelmia alaraajoissa voi aiheuttaa erilaiset sairaudet tai rakennepoikeamat, joita esimerkiksi voi olla lonkkanivelen dysplasia ja perthesin-tauti. Näiden sairauksien vuoksi alaraajoissa esiintyy yleensä liikepoikkeamia ja lapsi ei voi viedä esimerkiksi lonkkaniveltä jokaiseen suuuntaan. Jos taustalla on rakenteellinen poikkeama, niin silloinkin kuormitukseen kannattaa kiinnittää huomiota ja yrittää liikunnan avulla  muokata rakennetta mahdollisuuksien mukaan parempaan suuntaan. Eli harjoittelulla voidaan vaikuttaa lapsen kehitykseen merkittävästi.

Kenkien valinta lapselle

Suosittelemme katsomaan alla olevan videon kenkien valitsemisesta. Siinä on kerrottu perusajatus lapsen jalkaterän kehityksestä ja minkälaiset kengät olisi hyvä valita lapsen jalalle.

Miksi nämä asiat ovat tärkeitä?

Lapsi kehittyy ja oppii uusia asioita todella nopeasti. Etenkin ensimmäinen ikävuosi asettaa vaikuttaa lapsen kehitykseen suuresti, koska silloin lapset aivot ja keskushermosto kehittyvät nopeiten. Tässä vaiheessa olisikin erittäin tärkeä päästä vaikuttaamaan lapsen vääränlaisiin liikemalleihin, koska myöhemmässä vaiheessa se on paljon vaikeampaa. Lisäksi jo vauvavaiheessa pystytään vaikuttamaan esimerkiksi minkälaiseen asentoon lonkkamalja kehittyy. Jos sinulla herää kysymyksiä, niin voit jättää ne kommentti-kenttään.

Lisäluettavaa:

Lapsen raajakipu – tunnistatko kipuoireyhtymän?

Polvi- ja lonkkanivelrikko

Perthesin-tauti

Shwachman-Diamondin oireyhtymä: diagnostinen haaste

Kirjoittaja:

Tero Nikkarinen, Fysioterapeutti (YAMK)

Kiinnostuksen kohteet fysioterapiassa: lasten fysioterapia, urheilijoiden fysioterapia, neurologinen fysioterapia sekä aikuisten tuki- ja liikuntaelin ongelmat

Liikuntalajeista eniten kuntoutan jääkiekkoilijoita, hiihtäjiä ja juoksijoita

Artikkeli Lapsen jalkojen tyypillisimmät ongelmat julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

Hiihtäjien vammat ja vammamekanismi

Hiihtäjien kolme tyypillisintä akuuttia urheiluvammaa ovat nilkan/jalkaterän alueella, selässä sekä kyynärvarren/käden alueella. Hiihtäjillä vammoja on kuitenkin suhteellisen vähän suhteutettuna harjoitusmääriin. 80% hiihtäjien akuuteista vammoista tapahtui muissa lajeissa kuin hiihdossa. Suurin osa hiihtäjien akuuteista vammoista syntyy juostessa. (Ristolainen 2012.) Saman suuntaisia tuloksia on ollut Renstrom ja Johnson (1989)  sekä Kyle ja Nagle (2015) tutkimuksissa.

Keskimäärin hiihtäjät joutuivat olemaan poissa harjoituksista 17 päivää akuutin vamman vuoksi. Joka viidennellä hiihtäjällä on ollut vähintään yksi jännevamma. Matalamman BMI:n omaavilla oli enemmän jännevammoja tutkimuksessa. (Ristolainen 2012). Vammojen vammamekanismeja ei voi yleistää, niissä on isot yksilölliset variaatiot. Vammoihin voi vaikuttaa levon ja kuormituksen määrä, ravinto, perussairaudet, liikkumisen laatu, stressi, uni, lihasjäntevyys, aikaisemmat vammat jne. Ihmisen ongelmia tulisi lähestyä tämän vuoksi aina yksilöllisesti, koska kuten edellä käy ilmi, vammoihin voi vaikuttaa hyvin moni tekijä tai näiden tekijöiden summa. Tämän vuoksi yhdelle määrätyt harjoitteet eivät välttämättä sovi toiselle, vaan voivat provosoida tai pahentaa tilannetta.

Oletko miettinyt mistä tai minkä vuoksi ihoon voi tulla ajoittain hiertymä, eli ”rakko”? Vastaus tähän on, että ihoon kohdistuu suurempi kuormitus kuin mitä se sietää. Urheilijoille tyypillisimmät paikat rakolle on jalat ja kädet. Rakkoja voidaan ennaltaehkäistä kun kuormitukseen totutellaan, kuten uusia kenkiä käytetään osa päivästä ja määrää nostetaan pikku hiljaa. Myös se auttaa, että kun rakon parantaa ajan kanssa, ei kyseiseen kohtaan tule yhtä helposti rakkoa. Samanlainen mekanismi on lihaksissa ja muissakin kudoksissa, eli mikäli rasitamme hermostoa, lihaksistoa liian paljon aiheuttaa se ”rakkoja” sisäisesti. Ja kuten tiedämme, että mikäli ulkoinen rakko ei parane, vaan jatkamme ihon kuormitusta, pahenee tilanne entisestään. Sama pätee lihaksistoon/hermostoon/jänteisiin/lihaskalvoihin, eli mikäli niissä on ylirasitusta ja jatkamme niiden rasittamista aiheuttaa se vain tilanteen pahentumista (rasituksessa kehoon ei kuitenkaan tule sisäisesti rakkoja, vaan tämä on asian havainnollistamiseksi).  Lisäksi etenkin kuntoilijan pitää ottaa huomioon kokonaiskuormitus, esim. töiden, perheen, yöunien, stressin kohdalta ja mikäli edellä mainitut aiheuttavat paljon kuormitusta, niin harjoitteita täytyy keventää. Kun taas muiden tekijöiden puolesta olet vireessä, niin silloin pystyt kuormitustakin nostamaan, kuitenkin maltilla. Tutkimukset osoittavat, että mikäli harjoitusmäärät/-tehot nousevat yli 5 % viikkotasolla, lisääntyy riski urheiluvammoille.

Hiihto harrastuksena

Hiihto on monipuolista liikuntaa, joka haastaa kehoa monipuolisesti. Hiihto kehittää muun muassa hengitys- ja verenkiertoelimistiöä, tasapainoa, kehonhallintaa, lihaskestävyyttä, nopeutta jne. Ongelmaksi hiihdossa, kuten muissakin kestävyyslajeissa muodostuu, että harrastavat ihmiset alkavat yleensä kilpailla saavutetuista kilometreistä tai käytetystä ajasta, verraten saavutuksia joko toisten suorituksiin tai omiin aikaisempiin suorituksiin. Kuitenkin aina pitäisi harrastaa, harjoitella tai kilpailla tässä hetkessä nykyisen elämäntilanteen ja kunnon mukaisesti. Kuntohiihtäjillä ongelmaksi muodostuu yleensä yksipuoleinen harjoittelu.  Se aiheuttaa sitten kehossa erinäisiä ongelmia, etenkin huonolla tekniikalla hiihdettäessä. Hiihtäessä kannattaisi kiinnittää huomiota hiihdon rentouteen (esim. tasatyöntö ei tulisi liikaa yläraajoista, vaan voimaa tuotettaisiin keskikeholta asti, vuorohiihdossa käsien liike lähtisi rintarangasta), hiihto olisi symmetristä (kuokkaa hiihdettäisiin molemmin puolin, yksipotkuinen tapahtuisi molemmin puolin, vapaassa hiihtotavassa lonkka-polvi-jalkaterä linjautuisivat samalle tasolle, ylämäessä jaksettaisiin kannatella lantiota tasapainossa, eikä se pääsisi kippaamaan – lisäksi polvi ei kääntyisi sisäänpäin -> tästä lisää myöhemmin), hiihtäminen aloitetaan tarpeeksi pienillä kuormilla, jotta rasitusta voidaan nostaa ja keholle annetaan aikaa sopeutua rasitukseen. Lisähuomiota kannattaa kiinnittää myös oheisharjoitteluun ja päivittäiseen liikkumiseen kuten kävelyyn. Juoksussa tai kävelyssä voi vartalon kierrot jäädä vajaiksi, vartaloa ja käsiä voidaan käyttää samassa rytmissä kuin hiihdossa, eli yläraajat heilahtavat kuokkahiihdon tavoin.  Kaikki edellä mainitut asiat provosoivat voimakkaasti selkää, lantiota, polvea, nilkkaa ja jalkaterää. Kivut/vammat vain ”valikoituvat” johonkin näistä, eli toisin sanoen sillä hetkellä heikoin paikka alkaa oireilemaan.

Case-tapaus

Seuraavassa kerron käytännön esimerkin hiihtäjästä, joka olisi voinut puuttua omaan tilanteeseen paljon aikaisemmin: Määrällisesti hyvin harjoitteleva kuntoilija/urheilija, jolla tulee talvella hiihtoa n. 10-20h/ viikko. Talvella tapahtuvasta harjoittelusta suurin osa toteutuu vapaata hiihtäen. Kesällä tehdään juoksuharjoittelua ja muutamia rullasuksiharjoitteita, lisäksi pyöräily kuulu osana harjoitteluohjelmaa. Lokakuussa päästään luonnonlumille ja kun kesän jäljiltä ollaan hyvässä kunnossa, aloitetaan hiihtohommat innostuneena täydellä höyryllä. Marraskuun – joulun seudussa voi tulla ensimmäisiä oireita harjoittelun kuormittavuudesta, esim. polven kolotuksena, lihasten ”tukkoisuuden” tunteena, flunssana tai kuumena. Tässä vaiheessa olisi jo hyvä pysähtyä ja lähteä yksilöllisesti purkamaan ongelmia. Edellä kuvattuihin vaivoihin on eri lähestymistavat, mutta kaikissa on otettava huomioon rasituksen taso – suhteessa kehon valmiuteen vastaanottamaan se. Jatketaan kuitenkin matkaa niin, että hiihtäjä saa joulutauolla tilanteen lepojaksolla paremmaksi ja vuoden  vaihtuessa harjoittelu jatkuu. Tässä vaiheessa sitten kisoja alkaa tulla enemmän ohjelmaan ja yleensä kisoissakin kilometrimäärät alkavat nousta. Jos oletetaan, että hiihtäjän lihaksisto-hermojärjestelmä ei toimi optimaalisesti, niin tässä vaiheessa aletaan kerätä lisää vääränlaista rasitusta kehoon, etenkin väsyneenä. Tyypillisesti tämä näkyy lantion alueen väsähtämisenä, niin että lantio tipahtaa sivusuunnassa jokaisella potkulla ylämäkeen hiihdettäessä sekä polven kiertymisellä sisäänpäin. Polvi kiertyy yleensä sen vuoksi sisäänpäin, että lonkan ulkokiertäjät eivät pysty tuottamaan voimaa tarpeeksi. Polven kiertyminen aiheuttaa suksen kanttaamisen liian aikaisin ja vauhti hidastuu. Se taas tarkoittaa, että hiihtäjän täytyy tuottaa lihaksistosta lisää voimaa ja näin ollen negatiivinen kehä on valmis tai tässä tapauksessa on ollut valmistunut jo aikaisemmin. Lantion kippaus aiheuttaa selkään c- tai s muotoisen skolioosin. Tässä esimerkki tapauksessa tyypillisimmät kiputilat voivat tulla mihin tahansa seuraavista: alaselän alueelle, lantioon, lonkkaan, polveen, olkapäähän, kyynärpäähän tai niskaan.

Tässä esimerkissä on yksittäinen tapaus ja erilaisia tapauksia on lähes yhtä paljon kuin hiihtäjiäkin ja aina pitäisi yksilöllisesti selvittää ongelmien/oireiden syyt. Tämän vuoksi näkemättä ihmistä on hyvin vaikea tehdä diagnooseja tai valita hänelle sopivia harjoitteitta. Harjoittelun lisäksi on otettava huomioon miten käytämme kehoamme suurimman osan ajasta (eli harrastuksen ulkopuolella). Eli miten kävelemme, juoksemme, istumme, hypimme jne.

Loppusanat

Suosittelen, että lajinomaiset tehoharjoitukset tehtäisiin silloin kuin lihakset ovat virkeimmillään ja ovat valmiit vastaanottamaan harjoittelua. Huippu-urheilu on äärimmäistä tasapainoilua oikean rasituksen äärellä, mutta kuntoilijoille suosittelen hellempää lähestymistapaa. Mikäli kuntoilijana harjoittelet 10 tunnin kieppeillä tai enemmän, niin harjoittelun rytmitys ja monipuolisuus korostuvat. Toki monipuolisuus on tärkeä muillakin, mutta mitä vähemmän harjoittelet, sitä todennäköisemmin keho on palautunut harjoittelusta (toki tässäkin on eroja) ja on valmis vastaanottamaan harjoitteluvasteen, kunhan se on teknisesti lähellä oikeaa. Harjoittelun pitäisi olla kehittävää ja kehon rakenteita rakentavaa, eli anabolista. Mikäli kokonaiskuormitus ja lepo eivät ole tasapainossa voi harjoitelu olla katabolista, eli hajoittavaa. Kannattaa harjoitella oman kehon viestien kuuntelemista rasituksen määrästä.  Viimeistään kiputiloissa kannattaa kysyä ja ottaa ulkopuolista apua vastaan. Liikkumisen pitäisi olla mielekästä ja antaa hyvänolon tunteita, mutta joskus se voi kääntyä päälaelleen.

Vatsalihasharjoitteita ja harjoittelua kokonaisuudessaan olisi myös hyvä päivittää. Esimerkiksi istumaannousuja, eli suoran vatsalihaksen harjoitteita, näkee tehtävän paljon, mutta esimerkiksi hiihtäjillä tulee luonnostaan jo lajiharjoittelussa tähän suuntaan paljon harjoitusta. Suoran vatsalihaksen tehtävä on tuottaa maksimaalista voimaa, jota istumaannousulla harvemmin tehdään. Jos haluaisit tietää muunlaisesta harjoittelusta, niin kommentoi tätä julkaisua facebookissa tai tekstin lopussa olevaan kommentti osioon.

Lähteet:

Kyle B. Nagle. 2015. Cross-Country Skiing Injuries and Training Methods

Ristolainen L. 2012. Sports Injuries in Finnish Elite Cross-Country Skiers, Swimmers,Long-Distance Runners and Soccer Players

Renstrom P, Johnson RJ.  1989. Cross-country skiing injuries and biomechanics

Lisää artikkeleja tulossa tänne

Artikkeli Hiihtäjien urheiluvammat julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

Pumpulista on paha ponnistaa

Lasten liikuntataidot ovat heikentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Yleisesti syynä on pidetty pelikoneita, älypuhelimia, tabletteja jne. Kuitenkin hyvin usein syynä on meidän vanhempien hyvältä tuntuvat tavat lasten kasvatuksessa. Autamme lapsiamme kiireen keskellä lähes kaikissa asioissa, kuten syömisessä, juomisessa, pukemisessa, siirtymisissä jne. Lisäksi neuvomme aktiivisesti aktiivisia lapsia liikkumisessa, kuten lapsia käsketään olla juoksematta asfaltilla, varoitetaan liukastumisesta tai vaatteiden likaantumisesta jne. Mutta kysynkin, että kuinka hyvin lapsi oppii itse ajattelemaan ”vaaroja” jos hänelle sanoitetaan jatkuvasti valmiiksi lopputulos tai kuinka moni meistä aikuisista tykkää liikkua, jos joku koko ajan neuvoo vieressä ja kieltää tekemästä asioita? Toki vanhempien tulee puuttua tilanteisiin, jossa lapsen terveys on uhattuna, mutta jos lapsi kaatuu asfaltille, niin niistä selvitään yleensä pintanaarmuilla. Merkittävin oppiminen lapsen kehityksessä tapahtuu juuri erilaisten kokemusten kautta. Tämä tulisikin muistaa erityisesti siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa harjoitella itsenäistä istumista, kävelyä ja juoksua.

Näiden perustaitojen puutteellinen harjoittelu näkyy ja alkaa kertaantua myöhemmällä iällä. Autan itse useita urheilevia nuoria, joilla on rasitusperäisiä loukkaantumisia ja joiden taustalla on osittain yksipuoleinen liikunta. Lapsi tarvitsee monipuolista liikuntaa varhaislapsuudessa. Yksi mielenpainuvimmasta sanonnoista minkä olen lasten koulutuksista saanut: ”pumpulista on paha ponnistaa”. Eli jos lasta autetaan kaikessa, eikä häneltä vaadita mitään, tulee iän karttuessa kaikki asiat olemaan aina vain vaikeampia ja vaikeampia. Tämä ongelma ei ole pelkästään vanhempien aikaan saamaa, vaan koko lasta ympäröivien henkilöiden tulisi auttaa lasta kehityksessä kokonaisvaltaisesti. Meidän vanhempien tulisikin muistaa, että kaatumiset ja pintanaarmut eivät ole muiden vika, vaan ne kuuluvat lapsuuteen ja oppimiseen.

Olen huomannut näin jälkikäteen, että olen itsekin ensimmäisen lapsen kohdalla liikaa varonut lapsen kaatumisia ja itkuja vauva-aikana. Nyt liikkumisessa on pieniä ongelmia ja tämän vuoksi lasten fysioterapia onkin alkanut kiinnostaa minua ja olen lapseni kautta löytänyt monia työkaluja muiden lasten auttamiseen. Meidän vanhempien tulisi muistaa, että kukaan ei tahallaan halua toimia väärin, vaan toimimme sillä parhaalla tiedolla mitä meillä on henkilökohtaisesti käytettävissä juuri sillä hetkellä.

Artikkeli Vanhemmuus julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

Aistiongelmat voivat olla vaikeita tulkittavia, eikä niistä aiheutuvia oireita välttämättä edes huomaa. Olemme koonneet videolla ihotunnon- ja suun alueen aistiherkkyyksiä sekä painovoima- ja liikehallintajärjestelmän ongelmia, sekä miten ne voivat näkyä lapsella. Aistipuolen ongelmat ovat monimuotoisia ja videolla olevat esimerkit kuvastavat vain mitä mahdollisia ongelmia voi olla. Mutta aistitoiminnot voivat näkyä myös päinvastoin, eli esimerkiksi lapsen levottomuus voi johtua niin ihotunnon yli- kuin aliherkkyydestä. Tämän vuoksi olisi tärkeä, että me ammattilaisena arvioisimme lapsen tilanteen, eikä mentäisi tekemään diagnoosia itse.

Toivomme, että pidätte videosta, mutta ottaisimme vastaan mielellään niin risuja kuin ruusujakin palautekenttään, joka löytyy tämän julkaisun alapuolelta.

Tästä pääset lukemaan meidän muita kirjoituksia.

Artikkeli Aistiongelmat julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

1. Vauvalta ei tule juurikaan liikettä, eli kädet ja jalat ovat rentona tai jäykkänä alustalla.

Vauvoilla tulee tahdottomia liikkeitä jo sikiöaikana, äidin vatsassa. Myös syntymän jälkeen näitä liikkeitä pitäisi lapselta tulla, niin jaloista, kuin käsistäkin. Tahdottamat liikkeet alkavat muuttumaan vauvan kehittyessä tahdonalaisiksi liikkeiksi. Kuitenkin on vauvoja, joilla tulee vähemmän näitä tahdottomia liikkeitä, johtuen siitä, että raajat jäykistyvät liikkeiden seurauksena, tai ne ovat liian rentoina tuottamaan liikettä.  Tämä voi olla merkki neurologisesta ongelmasta ja olisikin tärkeä käydä kontrollissa lasten fysioterapeutilla, onko liikkeitä normaalisti ja ovatko ne laadullisesti hyviä. Näitä ongelmia voidaan nähdä 2 viikon iästä aina 8 kk saakka.

2. Vartalo tai alaraajat ojentuu voimakkaasti

Vauvoille on tyypillistä, että he käyttävät monipuolisesti hallitsemiaan liikkeitä ja sitä kautta opettelavat myös uusia taitoja. Taitojen opettelua voi estää liian voimakkaasti ojentuvat raajat ja/tai vartalo. Tämä voi näkyä esimerkiksi lapsen ollessa selin- tai vatsamakuulla, niin että selkä on C-kirjaimen muotoisena. Tämä voi olla merkki mm. liian korkeasta lihasjäntevyydestä tai aistipuolen ongelmista. Tätä ongelmaa voi näkyä niin kauan kun lapsi on lattiatasolla, eli n. 2 viikon ikäisestä n. 8 kk ikäiseen saakka.

3. ”Banaani” vauva

Vauva joka on selinmakuulla kaarella toiselle puolelle, kutsutaan banaani-vauvaksi. Asento johtuu usein yksipuoleisista kanto-otteista tai sikiöajan asennosta kohdussa. Mikäli lapsesi on selinmakuulla ”banaani”-asennossa, niin ensimmäisenä kannattaa kiinnittää huomiota, että kantaisit lasta toisellakin kädellä. Lisäksi tulisi huomioida, että jos virikkeet/lelut on suunnattu vain toiselle puolelle, niin vaihdat niiden paikkaa toiselle puolelle. Neurologisten sairauksien poissulkemiseksi on hyvä käyttää lasta arvioitavana lasten fysioterapeutilla tai lääkärillä.

4. Lentokone

Suosittelemme kiinnittämään huomiota, onko vauva vatsallaan lentokone-asennossa, eli kädet vartalon sivulla, pää ojentuneena ylöspäin alustasta, vai käyttääkö päätä alustassa ”levähtämässä”. Etenkin ensimmäiset päänkannatteluiden yhteydessä pään pitäisi laskeutua ajoittain takaisin lattialle. Lisäksi on hyvä seurata, alkaako lapsi tukeutumaan käsivarsiin/käsiin, vai pitääkö hän käsiään mielellään sivulla varaamatta painoa niille.  Näiden liikemallien syynä voi olla liiallinen lihasjäntevyys ja se voi hidastaa merkittävästi lapsen motorista kehitystä. Toisena ääripäänä ovat vauvat, jotka eivät jaksa kannatella päätä painovoimaa vastaan ja se olisi myös hyvä tunnistaa ajoissa.

5. Vauvan pää on kääntyneenä vain toiselle puolelle

Mikäli lapsi pitää päätään vain toiselle sivulle kiertyneenä tai se on kallistuneena pelkästään toiselle sivulle, voi kyseessä olla esimerkiksi murtuma jossain ylävartalon alueella. Muita syitä voivat olla esim. korkea tai matala lihasjäntevyys tai aistipuolen ongelmat. Voit yrittää houkutella lasta lelun avulla katsomaan toiselle puolelle tai kallistamaan päätä toiselle puolelle, mutta mikäli ne eivät auta, niin vauvan tilanne tulisi tarkistuttaa mahdollisimman nopeasti.

6. Liikuttaa, käyttää kehoaan tai varaa painoa toispuoleisesti

On luonnollista, että aikuisena olemme vasen- tai oikeakätisiä. Mutta pienen lapsen pitäisi liikuttaa kehoa ja raajoja molemmin puolin mahdollisimman symmetrisesti. Yleensä lapsi oppii kääntymään ensin toiselta puolelta, mutta pian tämän jälkeen hänen pitäisi harjoitella kääntyminen myös toiselta puolen. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota, että lapsi käyttäisi molempia ala- ja yläraajoja lähes yhtäpaljon. Mikäli lapselle toinen puoli on hallitsevampi, voi kyseessä olla esimerkiksi kehon hahmottamisen ongelma, mikä voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia.

7. Vauvalla on vaikea seurata ympäristöä

Vauvat näkevät syntyessään tarkimmin n. 20-40cm päähän, ja siitä näkö alkaa kehittymään paremmaksi. Vauva ottaa katsekontaktia n. 2-3 viikon ikäisenä. N. 2-3 kk ikäisenä lapsi alkaa seuramaan esineitä katsellaan ja näön kehittyessä silmän liikkeet alkavat eriytyä pään liikkeistä.  Jos yli 3 kuukauden ikäinen vauva ei kiinnostu leluista tai ei ota katsekontaktia, niin silloin vauvalla voi olla näönkäytön ongelmia. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, että lapsi seuraisi katseella molemmille puolille yhtä pitkälle sekä ylös ja alas. Mikäli lapsi ei kiinnostu leluista ja ympäristöstä, niin suosittelemme ottamaan yhteyttä fysioterapeuttiin tai lääkäriin.

8. Yliherkkyys melulle ja/tai kosketukselle / reagoimattomuus meluun ja/tai kosketukseen

Lapsi voi reagoida itkulla, säikähdyksellä tai muuten meluun ja kosketukseen. Tällöin kyseessä voi olla aistipuolen yliherkkyys. Yleensä myös vaatteet, pesulaput, sukat, matot ym. voivat aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia lapselle. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että mikäli lapsi ei reagoi mitenkään koviin paukahduksiin tai kosketukseen, niin silloin lapsella voi olla aistipuolen aliherkkyys. Yli- tai aliherkkyyttä voidaan auttaa fysioterapiassa erilaisilla harjoitteilla.

9. Oraalinen aistipuolen yli- tai aliherkkyys

Oraalisella yli- tai aliherkkyydellä tarkoitetaan suun alueen sensorisia ongelmia, eli aistikokokemuksien ongelmia. Yliherkkyys voi näkyä lapsella esimerkiksi karkean ruoan syömisen ongelmana tai ruoan pureskelun ja suussa liikuttamisen ongelmana.. Aliherkkyyden vuoksi lapsi voi esimerkiksi syödä isoja palasia kerrallaan ja ”tukkia” suun täyteen ruokaa, saadakseen aistikokemuksia tarpeeksi ja ruoan pureskelu voi olla hankalaa. Jos huomaat näitä ongelmia lapsellasi, ota yhteyttä fysio- tai puheterapeuttiin.

Mikäli sinulla herää kysymyksiä tai olet huomannut omassa lapsessasi blogissamme mainitsemia asioita, niin ota meihin yhteyttä, autamme sinua mielellämme lapsesi hyvinvoinnissa.

Suosittelen lukemaan lisää kirjoituksiamme esimerkiksi alentuneesta lihasjäntevyydestä ja w-istunnasta.

Voit laittaa meidät myös seurantaan facebookissa, Lasten Fysioterapia Aurora, https://www.facebook.com/lastenfysioterapiaaurora/

Artikkeli 9 varoittavaa merkkiä, jotka tulisi huomata vauvasta julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

Alempaa löydät videon, jossa on viisi harjoitusta joilla lasten pallotaidot pääsevät kehittymään.  Videolla kolme ensimmäistä harjoitusta on tarkoitutettu lapsille, joilla ei vielä onnistu pallon kiinniotto.  Kaksi viimeistä harjoitusta ovat haastavampia versioita pallon kiinniotosta.

Harjoitus 1 ja 2. Soveltuu lapsille, jotka eivät vielä pysty ottamaan kiinni heitettyä palloa. Harjoituksessa lapsen silmä-käsiyhteistyötä kehittyy ja lapsi oppii arvioimaan pallon liikenopeutta ja etäisyyttä. Taitojen karttuessa voi palloa laittaa astettain pienemmäksi.

Harjoitus 3. Tarkoituksena harjoituksessa on torjua pallo takaisin heittäjälle. Videolla terapeutti ohjaa lasta yläraajoista ja pyrkii vähentämään tukea pikku hiljaa, eli siirtää omia käsiään lapsen vartaloa kohti.

Harjoitus 4. Harjoituksessa voi käyttää myös muita välineitä kuin mitä videolla näkyy. Esimerkiksi pientä ämpäriä tai koria, kartioita, lapsi voi tehdä omista käsistä korin jne.

Harjoitus 5.  Harjoituksessa voi pyörähdyksen lisäksi tehdä esimerkiksi hyppy-kiinniotto tai silmät suljettuina.

Tästä pääset katsomaan harjoitteet. Voit jättää palautetta sivun alhaalta löytyvään kommentti-kenttään.

Ps. Suosittelemme lukemaan muutkin blogi-kirjoituksemme. Pääset lukemaan niitä tästä.

Artikkeli 5 harjoitusta ja lasten pallotaidot kehittyy julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

Haluamme jakaa yhden tosielämän tapahtuman lapsen kohdalta, johon olemme tutustuneet hänen osallistuttuaan meidän ryhmiin. Nimi on muutettu.

Olli osallistui meidän ensimmäiseen fysioterapiaryhmään, joka järjestettiin syksyllä 2015. Olli oli tuolloin 6 vuotias. Hänellä oli ennen ryhmää ongelmia motorisissa taidoissa, eivätkä taidot olleet ikätasoisia. Ollilla meni tukitoimina toimintaterapia- ja puheterapiajaksoja ajoittain. Olli osallistui fysioterapiaryhmään 8 käynnin verran ja tänä aikana hänen motorisissa taidoissa tapahtui selkeää kohennusta. Tasapaino parantui, hypyt onnistuivat paremmin, yläraajojen voima koheni ja vartalon hallinta parani. Teimme hänelle kirjalliset suositukset ryhmän loppumisen jälkeen yksilöfysioterapiasta, jotta hän saisi ennen koulun aloitusta kirittyä motoriset taidot saman ikäisten tasolle ja samalla itsetunto kohentuisi. Kaverisuhteiden kannalta on hyvä, että lapsen motoriset taidot olisivat samalla tasolla muiden ikätovereiden kanssa.

Lasten fysioterapiassa tuetaan lapsen normaalia kehitystä kokonaisvaltaisesti ja mikäli kehityksessä on puutteita, niin fysioterapiassa toteutetaan harjoitteita, joiden avulla lapsen liikuntataidot ym kehittyvät. Lapsen motorinen kehitys voi pysähtyä tai jopa taantua hyvin monesta eri syystä, esimerkkeinä aistitoimintojen ali- tai yliherkkyys, näönkäytön puutokset, alentunut tai kohonnut lihasjänteys, loukkaantumiset/vammat, isot muutokset lapsen elämässä tai muut neurologiset häiriöt.

”Kaverisuhteiden kannalta on hyvä, että lapsen motoriset taidot olisivat samalla tasolla muiden ikätovereiden kanssa.”

Nyt vuonna 2017 Olli on aloittanut koulun käynnin. Olli osallistui uudestaan ryhmäämme, jossa huomasimme, että hänen motoriset taidot ovat edelleen samalla tasolla, kuin missä ne olivat, kun edellinen ryhmä päättyi. Äiti kertoikin, ettei Olli ole saanut fysioterapiaa missään vaiheessa suosituksista huolimatta. Nyt koulussa on ilmennyt ongelmia, jotka liittyvät itsetuntoon ja kaverisuhteisiin. Lisäksi oppiaineet eivät edisty toivotulla tavalla ja Olli oirehtii, kun muita oppilaita kehutaan. Ollille suunnitellaan nyt tukitoimia kouluun, eli hänelle tulisi avustaja, joka auttaa häntä koulun käynnissä ja hän saisi yksilöllisempää ohjausta.

Fysioterapia

Olisiko lapsi voinut saada motoriset taidot fysioterapian avulla ikätasolleen, jotta hän voisi pitää paremmin yllä kaverisuhteita ja itsetunto olisi vahvempi? Todennäköisesti. Olisiko tämä voinut näkyä myös itsetunnossa ja koulumenestyksessä? Ehkäpä. Varmaksi asioita ei voi jälkikäteen sanoa koska yksilöllisiä muuttujia on paljon, mutta hyvin todennäköisesti tätä lasta olisi voitu auttaa yksilöfysioterapian avulla, niin että hän olisi lähellä oman ikäisten tasoa. Perustan näkemyksen siihen, että lapsen taidot kuitenkin kehittyivät fysioterapiaryhmän aikana ja myös kirjallisuus tukee näkemystäni. Pelkän oireen hoitaminen laastarilla ei ole ratkaisu, vaan syy pitäisi korjata taustalta, oli se sitten mikä hyvänsä. Tässä tapauksessa laastarina toimii todennäköisesti kouluavustaja, kenties psykologi yms. Kun todennäköisesti tilanne oltaisiin saatu hallintaan oikea-aikaisella asioihin puuttumisella. 3-5-vuotiaana lapsen aivot kehittyvät nopeasti, se on otollista aikaa motoristen taitojen kehittymiseen. Olisi hyvä, että silloin puututtaisiin lasten ongelmiin herkällä kädellä ja moniammatillisesti.

”3-5-vuotiaana lapsen aivot kehittyvät nopeasti, joten se on otollista aikaa motoristen taitojen oppimiseen”

Lapsilla on yleensä se ongelma, että jos he eivät jotain taitoa osaa, he eivät mielellään lähde sitä harjoittelemaankaan, eli jos lapsi ei osaa samoja asioita mitä saman ikäiset tai nuoremmat osaavat, eivät he välttämättä viitsi muiden edessä taitoja harjoitella. Lapset kulkevat kuitenkin koko ajan saman ikäisten lasten kanssa ja pyrkivät leikkimään heidän kanssa, mutta ajan mittaan jäävät kaveriporukasta pois mikäli eivät pärjää kavereiden leikeissä mukana. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen tietoisemmaksi hän tulee omista taidoista tai niiden puutteista, joka vaikuttaa aina negatiivisesti lapsen itsetuntoon, kun huomaa ettei ole samalla tasolla muiden kavereiden kanssa. Ja jos lähdemme peilaamaan tulevaisuuden näkymiä, niin oppimisvaikeudet voivat pahentua, käytös voi muuttua häiritsevämmäksi ja lapsi voi joutua pahoihin kierteisiin. Tämä on toki pelkkää spekulaatioita ja toivon todella paljon, että kyseessä olevan lapsen asiat järjestyvät parhain päin. Toisaalta pelottaa kuinka moni lapsi jää ilman tarvitsemiansa tukitoimia.

Pohdinta

Nämä tapauksethan koskevat pientä osaa väestöstä, mutta valitettavan monta samanlaista tarinaa olemme kuulleet. Olisi erittäin tärkeää hoitaa asiat ennaltaehkäisevästi kuntoon, eikä vasta siinä vaiheessa, kun ongelmia on kertynyt jonoksi asti! Täytyisi muistaa, että kyseessä on lapsi ja lapsella on koko elämän mittainen taival edessä. Ja mikäli lapsille ei järjestetä tarvittavia tukitoimia, voi elämästä tulla kivikkoinen.

Laitan loppuun muutaman tutkimusartikkelin, jossa käsitellään lasten kehitystä monesta eri vinkkelistä, mutta kuitenkin kaikki pohjaavat tähän samaan asiaan, että lapsen liikkumista tulisi tukea varhaislapsuudessa, jotta hän saisi hyvät pelimerkit tulevaisuuteen.  Tutkimukset eivät ole omiin ajatuksiin pohjautuvia tekstejä, vaan tutkimuksia, joiden pohjalta laaditaan myös suosituksia. Toivottavasti jakaisit myös oman kokemuksen, mikäli olet törmännyt vastaavanlaiseen tilanteeseen, ettei lapsi ole saanut tarvittavia tukitoimia, tai kehitys ei ole edennyt suunnitellusti. Mikäli et halua julkisesti jakaa kokemuksia, voit laittaa meille myös yksityisviestiä.

Lähteet:

Kantomaa MT, Stamatakis E, Kankaanpää A, Kajantie E, Taanila A, Tammelin T. 2015. Associations of Physical Activity and Sedentary Behavior With Adolescent Academic Achievement.

Laasonen 2016 – Leikkiin on vaikea päästä mukaan, jos siinä ei pärjää

Syväoja 2014 – Physical activity and sedentary behaviour in association with academic performance and cognitive functions in school-aged children

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016 – Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille

Syväoja H, Kantomaa M, Ahonen T, Hakonen H & Tammelin T. 2011. Associations between Physical activity, Screen time and Academic Achievement in Elementary School Children.

Artikkeli Saavatko lapset tarvittavia tukitoimia? julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

W-istuma-asennoksi kutsutaan lasten (ja miksei myös aikuisenkin) istuntaa, jossa lantio on laskeutunut alaraajojen väliin (katso kuvat). Hyvin monet lapset leikkivät tässä asennossa, koska siinä on tukipinta-alaa paljon ja se on kevyt asento leikkiä. Lisäksi lapsille on luontaista istua lonkat sisäkierrossa, sillä yleensä lapsilla on leikki-ikään asti lonkat sisäkierrossa.

Mitä W-asennossa tapahtuu?

Reisiluut kiertyvät sisäänpäin ja yleensä selkä pyöristyy. Säärien ja jalkaterän asennot vaihtelevat, ne voivat olla neutraalissa asennoissa tai sääret ja jalkaterät voivat kiertää ulospäin. Mutta W-asennosakin on paljon variaatioita, joten ainoastaan lonkkien osalta voidaan sanoa varmaksi liikesuuntien muutokset. Kuten mikä tahansa passiivinen asento, niin W-asentokin voi vaikuttaa eri kudoksiin pitkään jatkuessa. Usein W-istujat kävelevät jalkaterät sisäänpäin kiertyneenä. Kuitenkin kaikki lapset jotka kävelevät jalkaterän sisäänpäin, eivät istu W-asennossa.

Miksi W-istunnasta puhutaan negatiivisesti?

Monessa paikassa on tullut vastaan, että W-istunnassa lapsi ei missään tapauksessa saisi viettää aikaa, ei yhtään! Asennon haitaksi luetellaan yleensä kolme tekijää, jotka ovat: 1. Luiset muutokset asennosta johtuen. 2. Asento voi aiheuttaa lihaskireyksiä/-heikkouksia, etenkin lantion alueelle. 3. Asento voi aiheuttaa viivästystä motorisissa taidoissa.
Näiden asioiden vuoksi, vanhempia on kehotettu ohjaamaan lapsi nopeasti pois W-istunnasta.

Olen yrittänyt etsiä W-asennosta tutkimuksia, mutta en ole vielä löytänyt yhtään tutkimusta jolla voitaisiin osoittaa että juuri W-istuma-asento vaikuttaa edellä mainittuun kolmeen kohtaan. Enemminkin kysyisin, että voiko edellä mainitut kohdat olla seurausta esim. alentuneesta lihastonuksesta tai aisti aliherkkyydestä koska yleensä silloin lapsi ei pysty käyttämään kehoaan normaalisti muissakaan asennoissa, esim. seisten, konttaaminen? Lisäksi haluan painottaa, että yksipuoliset asennot muokkaavat kehoamme (eli pehmytkudos- ja luiset muutokset), mutta ne ovat lasten kohdalla yleensä seurausta jostain muusta, eikä kiellot ole välttämättä tavoitteen kannalta paras vaihtoehto.

Mistä W-asento voi johtua?

Yleensä W-istuma-asento on seurasta heikosta keskivartalon aktiviteetista ja/tai alentuneesta lihastonuksesta (alentuneesta lihastonuksesta voit lukea lisää tästä). Lisäksi muita syitä voivat olla lonkan rakenne tai lapsen kehityksessä olevat puutteet (motorisessa kehityksessä tai vestibulaarijärjestelmässä). Mikäli lapsi leikkii ainoastaan W-asennossa, niin silloin kannattaa miettiä mikä taustalla on ja pyrkiä vaikuttamaan ongelmiin. Mutta lähes kaikki lapset tykkäävät leikkiä W-asennossa, joten mielestäni siihen ei kannate kiinnittää liikaa huomiota, kunhan leikkiasentoina on muitakin kuin W. Mikäli lapsi leikkii pelkästään W-asennossa, voi se vaikuttaa lapsen lonkkien kehitykseen yksipuolisesti ja esimerkiksi lapset joilla on neurologinen sairaus kuten down-syndrooma tai kromosomipoikkeavuus, joissa lihasjäntevyys on yleensä matala, heidän kohdallaan W-asennosta pois oppimista kannattaa painottaa.

Yksi painava syy siihen, miksi vanhemman ei kannate koko ajan kommentoida lapsen W-asentoa on lapsen psyykkinen kehitys. Lapsi kokee todennäköisesti erittäin negatiivisena oman osaamisen ja omat taidot, kun hän ei pysty vanhemman pyynnöistä huolimatta korjaamaan asentoaan jatkuvasti, vaan ajautuu huomaamatta W-istuntaan leikkimään. Jatkuvat kommentit huonosta tai korjattavasta asennosta voivat vaikuttaa lapsen minä-kuvaan ja itsetuntoon negatiivisesti.

Mitä voin tehdä, jos lapseni istuu w-asennossa?

Tarkkaile, vaihteleeko lapsesi istuma-/leikkiasentoa vai istuuko hän aina W-asennossa. Mikäli lapsi vaihtelee luonnostaan asentoa, ei sinulla ole syytä huolestua. Mikäli W-asento on hallitseva, tulisi selvittää aluksi onko lihastonus matala, onko luiset rakenteet vielä kehittyneet niin, että lapsi voi olla muissa asennoissa, onko lapsella aisti yli- tai aliherkkyyttä jne. Mikäli ongelmana on alentunut lihastonus, lapsen tulisi tehdä paljon keskikehoa vahvistavia harjoitteitta + lihastonusta kohottavia harjoitteita. Monipuolinen liikunta kehittää myös motorisia taitoja ja keskikehon käyttöä. Lapsen keskikehon käytön vahvistumisen myötä lapsi todennäköisesti istuu vähemmän w-asennossa ja alkaa leikkiä myös muissa asennoissa. Istuma-asennon lisäksi olisi hyvä tarkkailla miten lapsi kävelee, kiertyykö jalkaterät tai lonkat kävelyn aikanakin sisälle päin. On huomioitava, että jos 1-3-vuotias lapsi kävelee jalkaterät sisäänpäin osoittaen, ei hän välttämättä kuitenkaan istu W-asennossa.

Haluamme painottaa, että neurologisen sairauden omaavien lasten kohdalla W-asentoa tulisi välttää, mikäli terapeutti ei ole antanut lupaa siihen, mutta muiden lasten osalta W-asento on yksi hyvä leikkiasento, kunhan se ei ole ainoa leikkiasento. Lapsen motorisen kehityksen ja luisten rakenteiden kehityksen kannalta olisikin tärkeä leikkiä monipuolisissa asennoissa ja vanhempien olisi hyvä kiinnittää siihen huomiota. Tätäkin asiaa pitäisi lähestyä yksilöllisesti ja ottaa huomioon yksilölliset erot luisissa rakenteissa, lapsen kehityksessä, istuma-asennoissa jne.

Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti. Otamme mielellämme vastaan kommentteja kirjoituksesta.

Ps. Suosittelemme lukemaan kirjoituksen alentuneesta lihasjäntevyydestä. Se löytyy täältä.

-Tero

Artikkeli Lapsen huonoin istuma-asento, W-istunta? julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen lihastonus eli lihasjäntevyys, joka vaikuttaa meihin kaiken aikaa. Vaikka lihasjäntevyys on yksilöllinen, on se jaettu kolmeen osaan; normaaliin, alentuneeseen ja kohonneeseen. Näiden kolmen luokan sisällä vaihteluväli on laaja, mutta alentuneessa ja kohonneessa lihastonuksessa on näkyvissä tiettyjä piirteitä liikemalleissa ja lepoasennoissa. Näitä asioita voidaan huomata niin lapsilla kuin aikuisillakin. Harvalla lapsella lihasjäntevyys on optimaalinen, vaan joko lievästi kohonnut tai alentunut. Etenkin vauvaiässä voidaan vaikuttaa lihasjäntevyyteen esimerkiksi kanto-otteilla, harjoitteilla jne.

Lihasjäntevyydestä on puhuttu vähän aikaa ja lapset ovat kuitenkin ajansaatossa kehittyneet normaalisti. Lapsen lihasjäntevyyden tiedostamisestahan ei ole siis vanhemmille mitään hyötyä? Väärin. Mikäli jo 2-4 kk ikäiseltä lapselta selvitetään lihasjäntevyys, niin siitä alkaen voidaan lähteä vaikuttamaan siihen positiivisesti, alentunutta lihasjäntevyyttä pyritään kohottamaan ja taas kohonnutta lihasjäntevyyttä pyritään alentamaan. Erilaisilla terapeuttisilla otteilla saadaan lihaksia stimuloitua paremmin ja niiden avulla voidaan kohottaa lihasjäntevyyttä.

Mitä on alentunut lihastonus ja mitä se voi aiheuttaa?

Alentuneessa lihastonuksessa lihakset aktivoituvat normaalia tonusta hitaammin ja lihakset eivät voi pitää jännitystä yllä niin kauan ”normaaliin” verrattuna. Alentuneessa lihastonuksessa voi olla muutoksia lihaksissa ja jänteissä sekä reflekseissä.

”Etenkin vauvaiässä voidaan kuitenkin vaikuttaa lihastonukseen esimerkiksi kanto-otteilla, harjoitteilla jne.”

• Alentunut voima
• Yliliikkuvuutta nivelissä
• Motoriset taidot voivat olla normaalia heikommat
• Huono stabilaatio painoa kannateltaessa
• Istuma asento mielellään W, selkä pyöreänä
• Syömis- ja hengitysvaikeudet
• Huono päänkannattelu
• Epätyypilliset liikemallit
• Alentunut aktiivisuuden sietokyky

Mitä minun tulisi tietää lapseni lihasjäntevyydestä?

Vauvaiässä alentunut lihastonus näkyy yleensä pään kannattelun heikkoutena tai ettei pysty liikuttamaan raajoja painovoimaa vasten. Kuitenkin pitää muistaa, että alentunut lihastonus ja lihasheikkous ovat eriasioita. Lihasheikkoudessa lihas on kyvytön tuottamaan lihakseen jännitettä aktiiviseen liikkeeseen. Alentunut lihastonus tulee taas lihaksesta itsestään, motoristen yksiköiden rekrytoinnista ja niiden aktivoinnin ajoituksesta. Alentuneen lihasjäntevyyden etiologian taustalla on suurimmalta osin keskushermosto peräiset ongelmat. Lisäksi syitä alentuneen lihastonuksen taustalla voivat olla ongelmat ääreishermostossa tai lihaksessa itsessään.

Mitä minun tulee tehdä, jos epäilen lapsellani olevan alentunut lihasjäntevyys?

Ensimmäisenä kannattaa käydä varmistamassa fysioterapeutilla onhan kyseessä alentunut lihasjäntevyys. Mikäli olet saanut varmuuden, että lapsella on alentunut lihasjäntevyys, niin hyviä harjoitteita ovat esimerkiksi kuperkeikat, kottikärrykävely (ei kuitenkaan yliojentuneilla nivelillä eikä ilman hyvää vartalon kannatusta). Vauvaiässä hyviä harjoitteita ovat esimerkiksi 1. vaipanvaihdon yhteydessä yhdestä alaraajasta takapuolen nostot, jolloin lapsi joutuu nostamaan itse toista alaraajaa ilmaan. 2. lapsen kantaminen vanhemman hartioilla nostaa lihasjäntevyyttä. 3. Lapsen kannattelu sylissä, niin että lapsen ja vanhemman vartalot ovat samansuuntaisesti. Mitä alempana vanhemman ote on, sitä haastavampi lapsen on ylläpitää asento.

Kottikärrykävely                                                               Harjoitus 3.

Artikkeli Alentunut lihasjäntevyys lapsella julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.