Yleisesti lihasjäntevyydestä:
Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen lihastonus eli lihasjäntevyys, joka vaikuttaa meihin kaiken aikaa. Vaikka lihasjäntevyys on yksilöllinen, on se jaettu kolmeen osaan; normaaliin, alentuneeseen ja kohonneeseen. Näiden kolmen luokan sisällä vaihteluväli on laaja, mutta alentuneessa ja kohonneessa lihastonuksessa on näkyvissä tiettyjä piirteitä liikemalleissa ja lepoasennoissa. Näitä asioita voidaan huomata niin lapsilla kuin aikuisillakin. Harvalla lapsella lihasjäntevyys on optimaalinen, vaan joko lievästi kohonnut tai alentunut. Etenkin vauvaiässä voidaan vaikuttaa lihasjäntevyyteen esimerkiksi kanto-otteilla, harjoitteilla jne.
Lihasjäntevyydestä on puhuttu vähän aikaa ja lapset ovat kuitenkin ajansaatossa kehittyneet normaalisti. Lapsen lihasjäntevyyden tiedostamisestahan ei ole siis vanhemmille mitään hyötyä? Väärin. Mikäli jo 2-4 kk ikäiseltä lapselta selvitetään lihasjäntevyys, niin siitä alkaen voidaan lähteä vaikuttamaan siihen positiivisesti, alentunutta lihasjäntevyyttä pyritään kohottamaan ja taas kohonnutta lihasjäntevyyttä pyritään alentamaan. Erilaisilla terapeuttisilla otteilla saadaan lihaksia stimuloitua paremmin ja niiden avulla voidaan kohottaa lihasjäntevyyttä.
Mitä on alentunut lihastonus ja mitä se voi aiheuttaa?
Alentuneessa lihastonuksessa lihakset aktivoituvat normaalia tonusta hitaammin ja lihakset eivät voi pitää jännitystä yllä niin kauan ”normaaliin” verrattuna. Alentuneessa lihastonuksessa voi olla muutoksia lihaksissa ja jänteissä sekä reflekseissä.
”Etenkin vauvaiässä voidaan kuitenkin vaikuttaa lihastonukseen esimerkiksi kanto-otteilla, harjoitteilla jne.”
- Alentunut voima
- Yliliikkuvuutta nivelissä
- Motoriset taidot voivat olla normaalia heikommat
- Huono stabilaatio painoa kannateltaessa
- Istuma asento mielellään W, selkä pyöreänä
- Syömis- ja hengitysvaikeudet
- Huono päänkannattelu
- Epätyypilliset liikemallit
- Alentunut aktiivisuuden sietokyky
Mitä minun tulisi tietää lapseni lihasjäntevyydestä?
Vauvaiässä alentunut lihastonus näkyy yleensä pään kannattelun heikkoutena tai ettei pysty liikuttamaan raajoja painovoimaa vasten. Kuitenkin pitää muistaa, että alentunut lihastonus ja lihasheikkous ovat eriasioita. Lihasheikkoudessa lihas on kyvytön tuottamaan lihakseen jännitettä aktiiviseen liikkeeseen. Alentunut lihastonus tulee taas lihaksesta itsestään, motoristen yksiköiden rekrytoinnista ja niiden aktivoinnin ajoituksesta. Alentuneen lihasjäntevyyden etiologian taustalla on suurimmalta osin keskushermosto peräiset ongelmat. Lisäksi syitä alentuneen lihastonuksen taustalla voivat olla ongelmat ääreishermostossa tai lihaksessa itsessään.
Mitä minun tulee tehdä, jos epäilen lapsellani olevan alentunut lihasjäntevyys?
Ensimmäisenä kannattaa käydä varmistamassa fysioterapeutilla onhan kyseessä alentunut lihasjäntevyys. Mikäli olet saanut varmuuden, että lapsella on alentunut lihasjäntevyys, niin hyviä harjoitteita ovat esimerkiksi kuperkeikat, kottikärrykävely (ei kuitenkaan yliojentuneilla nivelillä eikä ilman hyvää vartalon kannatusta). Vauvaiässä hyviä harjoitteita ovat esimerkiksi 1. vaipanvaihdon yhteydessä yhdestä alaraajasta takapuolen nostot, jolloin lapsi joutuu nostamaan itse toista alaraajaa ilmaan. 2. lapsen kantaminen vanhemman hartioilla nostaa lihasjäntevyyttä. 3. Lapsen kannattelu sylissä, niin että lapsen ja vanhemman vartalot ovat samansuuntaisesti. Mitä alempana vanhemman ote on, sitä haastavampi lapsen on ylläpitää asento.
Kottikärrykävely Harjoitus 3.