Lasten tukitoimet
Haluamme jakaa yhden tosielämän tapahtuman lapsen kohdalta, johon olemme tutustuneet hänen osallistuttuaan meidän ryhmiin. Nimi on muutettu.
Olli osallistui meidän ensimmäiseen fysioterapiaryhmään, joka järjestettiin syksyllä 2015. Olli oli tuolloin 6 vuotias. Hänellä oli ennen ryhmää ongelmia motorisissa taidoissa, eivätkä taidot olleet ikätasoisia. Ollilla meni tukitoimina toimintaterapia- ja puheterapiajaksoja ajoittain. Olli osallistui fysioterapiaryhmään 8 käynnin verran ja tänä aikana hänen motorisissa taidoissa tapahtui selkeää kohennusta. Tasapaino parantui, hypyt onnistuivat paremmin, yläraajojen voima koheni ja vartalon hallinta parani. Teimme hänelle kirjalliset suositukset ryhmän loppumisen jälkeen yksilöfysioterapiasta, jotta hän saisi ennen koulun aloitusta kirittyä motoriset taidot saman ikäisten tasolle ja samalla itsetunto kohentuisi. Kaverisuhteiden kannalta on hyvä, että lapsen motoriset taidot olisivat samalla tasolla muiden ikätovereiden kanssa.
Lasten fysioterapiassa tuetaan lapsen normaalia kehitystä kokonaisvaltaisesti ja mikäli kehityksessä on puutteita, niin fysioterapiassa toteutetaan harjoitteita, joiden avulla lapsen liikuntataidot ym kehittyvät. Lapsen motorinen kehitys voi pysähtyä tai jopa taantua hyvin monesta eri syystä, esimerkkeinä aistitoimintojen ali- tai yliherkkyys, näönkäytön puutokset, alentunut tai kohonnut lihasjänteys, loukkaantumiset/vammat, isot muutokset lapsen elämässä tai muut neurologiset häiriöt.
”Kaverisuhteiden kannalta on hyvä, että lapsen motoriset taidot olisivat samalla tasolla muiden ikätovereiden kanssa.”
Nyt vuonna 2017 Olli on aloittanut koulun käynnin. Olli osallistui uudestaan ryhmäämme, jossa huomasimme, että hänen motoriset taidot ovat edelleen samalla tasolla, kuin missä ne olivat, kun edellinen ryhmä päättyi. Äiti kertoikin, ettei Olli ole saanut fysioterapiaa missään vaiheessa suosituksista huolimatta. Nyt koulussa on ilmennyt ongelmia, jotka liittyvät itsetuntoon ja kaverisuhteisiin. Lisäksi oppiaineet eivät edisty toivotulla tavalla ja Olli oirehtii, kun muita oppilaita kehutaan. Ollille suunnitellaan nyt tukitoimia kouluun, eli hänelle tulisi avustaja, joka auttaa häntä koulun käynnissä ja hän saisi yksilöllisempää ohjausta.
Fysioterapia
Olisiko lapsi voinut saada motoriset taidot fysioterapian avulla ikätasolleen, jotta hän voisi pitää paremmin yllä kaverisuhteita ja itsetunto olisi vahvempi? Todennäköisesti. Olisiko tämä voinut näkyä myös itsetunnossa ja koulumenestyksessä? Ehkäpä. Varmaksi asioita ei voi jälkikäteen sanoa koska yksilöllisiä muuttujia on paljon, mutta hyvin todennäköisesti tätä lasta olisi voitu auttaa yksilöfysioterapian avulla, niin että hän olisi lähellä oman ikäisten tasoa. Perustan näkemyksen siihen, että lapsen taidot kuitenkin kehittyivät fysioterapiaryhmän aikana ja myös kirjallisuus tukee näkemystäni. Pelkän oireen hoitaminen laastarilla ei ole ratkaisu, vaan syy pitäisi korjata taustalta, oli se sitten mikä hyvänsä. Tässä tapauksessa laastarina toimii todennäköisesti kouluavustaja, kenties psykologi yms. Kun todennäköisesti tilanne oltaisiin saatu hallintaan oikea-aikaisella asioihin puuttumisella. 3-5-vuotiaana lapsen aivot kehittyvät nopeasti, se on otollista aikaa motoristen taitojen kehittymiseen. Olisi hyvä, että silloin puututtaisiin lasten ongelmiin herkällä kädellä ja moniammatillisesti.
”3-5-vuotiaana lapsen aivot kehittyvät nopeasti, joten se on otollista aikaa motoristen taitojen oppimiseen”
Lapsilla on yleensä se ongelma, että jos he eivät jotain taitoa osaa, he eivät mielellään lähde sitä harjoittelemaankaan, eli jos lapsi ei osaa samoja asioita mitä saman ikäiset tai nuoremmat osaavat, eivät he välttämättä viitsi muiden edessä taitoja harjoitella. Lapset kulkevat kuitenkin koko ajan saman ikäisten lasten kanssa ja pyrkivät leikkimään heidän kanssa, mutta ajan mittaan jäävät kaveriporukasta pois mikäli eivät pärjää kavereiden leikeissä mukana. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen tietoisemmaksi hän tulee omista taidoista tai niiden puutteista, joka vaikuttaa aina negatiivisesti lapsen itsetuntoon, kun huomaa ettei ole samalla tasolla muiden kavereiden kanssa. Ja jos lähdemme peilaamaan tulevaisuuden näkymiä, niin oppimisvaikeudet voivat pahentua, käytös voi muuttua häiritsevämmäksi ja lapsi voi joutua pahoihin kierteisiin. Tämä on toki pelkkää spekulaatioita ja toivon todella paljon, että kyseessä olevan lapsen asiat järjestyvät parhain päin. Toisaalta pelottaa kuinka moni lapsi jää ilman tarvitsemiansa tukitoimia.
Pohdinta
Nämä tapauksethan koskevat pientä osaa väestöstä, mutta valitettavan monta samanlaista tarinaa olemme kuulleet. Olisi erittäin tärkeää hoitaa asiat ennaltaehkäisevästi kuntoon, eikä vasta siinä vaiheessa, kun ongelmia on kertynyt jonoksi asti! Täytyisi muistaa, että kyseessä on lapsi ja lapsella on koko elämän mittainen taival edessä. Ja mikäli lapsille ei järjestetä tarvittavia tukitoimia, voi elämästä tulla kivikkoinen.
Laitan loppuun muutaman tutkimusartikkelin, jossa käsitellään lasten kehitystä monesta eri vinkkelistä, mutta kuitenkin kaikki pohjaavat tähän samaan asiaan, että lapsen liikkumista tulisi tukea varhaislapsuudessa, jotta hän saisi hyvät pelimerkit tulevaisuuteen. Tutkimukset eivät ole omiin ajatuksiin pohjautuvia tekstejä, vaan tutkimuksia, joiden pohjalta laaditaan myös suosituksia. Toivottavasti jakaisit myös oman kokemuksen, mikäli olet törmännyt vastaavanlaiseen tilanteeseen, ettei lapsi ole saanut tarvittavia tukitoimia, tai kehitys ei ole edennyt suunnitellusti. Mikäli et halua julkisesti jakaa kokemuksia, voit laittaa meille myös yksityisviestiä.
Lähteet:
Kantomaa MT, Stamatakis E, Kankaanpää A, Kajantie E, Taanila A, Tammelin T. 2015. Associations of Physical Activity and Sedentary Behavior With Adolescent Academic Achievement.
Laasonen 2016 – Leikkiin on vaikea päästä mukaan, jos siinä ei pärjää
Syväoja 2014 – Physical activity and sedentary behaviour in association with academic performance and cognitive functions in school-aged children
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016 – Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille
Syväoja H, Kantomaa M, Ahonen T, Hakonen H & Tammelin T. 2011. Associations between Physical activity, Screen time and Academic Achievement in Elementary School Children.