1. Lapsen kehitys on todella nopeaa ensimmäisten elinvuosien ja kuukausien aikana. Vastasyntyneen aivot painavat n. 300g, kun taas aikuisen aivot painavat n. 1.3-1.6kg. Jo 3-vuotiaan lapsen aivot painavat n. 90% aikuisen aivojen painosta. Myös hermoverkko kehittyy lapsena todella paljon. Vastasyntyneellä on n. 100 miljardia hermosolua, mutta synapseja, joiden avulla tieto välittyy, on vielä vähän. Lapsuuden aikana turhat (eli käyttämättömät) hermoyhteydet jäävät pois ja käytetyt yhteydet vahvistuvat. Esimerkiksi kun lapselle puhutaan Suomea, vahvistuu tämä hermorata, mutta vieraiden kielten piirteiden tunnistamisen hermorata heikkenee. Hermoratoihin liittyvän toiminnan hyvä muistisääntö on, että ”käytä sitä tai menetä se”

2. Lapsi kehittyy jo sikiöaikana monipuolisesti, etenkin hänen hermoverkot alkavat kehittymään. Lapsen kehityksen kannalta olisikin hyvä jo puhua/laulaa hänelle sikiövaiheessakin. Lisäksi äidin pitäisi pystyä elämään mahdollisimman stressitöntä elämää, jotta stressi ei vaikuta sikiön kehitykseen, koska stressi voi vaikuttaa myös sikiöön.

3. Suurinosa lapsista kehittyy normaalisti, mutta lihasjänteyksissä on lapsilla eroja. Harvalla lapsella lihasjänteys on optimaalinen, eli lihasjänteys on lähes aina joko hieman kohonnut tai alentunut. Vanhempi voi omilla käsittelytavoillaan vaikuttaa, että lihasjänteyttä saataisiin laskettua tai kohotettua. Esimerkiksi pukemistilanteessa paidan päälle laittamisessa voidaan hyödyntää tietoa lapsen lihasjänteydestä, laitetaanko paita lapselle takaraivon vai otsan kautta ensin. Tilanteita on paljon muitakin. Lihasjänteys seuraa meitä läpi elämän korkeana tai matalana, mutta harjoitteiden kautta siihen voidaan vaikuttaa, etenkin vauvoilla, koska silloin ei opita ko. jänteydelle tyypillisiä virheellisiä liikemalleja.

4. Ennen kuin lapsi voi oppia uusia taitoja, pitää ko. alueen refleksit sammua, esimerkiksi kävelyn opettelua ennen pitää jaloista sammua tarttumisrefleksi. Refleksien sammumiseen vaikuttaa kuinka paljon lapsi saa erilaisia kokemuksia ympäristöstä, saako lapsi olla paljain jaloin ja itsenäisesti sammuttaa refleksin koskettamalla ja paukuttamalla jaloilla lattiaa.

5. Miten vanhempi voi tietää onko lapsella korkea vai matala lihasjänteys? Vanhemman on hyvin vaikea itse arvioida lihasjänteyttä, koska yksiselitteisiä ohjeita siihen ei voida antaa. Ohjenuorana voitaisiin kuitenkin pitää, että lapset jotka sylissä ollessa ovat hiekkasäkkejä ovat matalan lihasjänteyden lapsia ja lapset jotka ovat sylissä jäntevän oloisia ja nostavat nopeasti vatsamakuulla pään ylös alustassa olisivat taas korkean lihasjänteyden lapsia.

6. Milloin lapsi voi käyttää hyppykiikkua tai kävelytuolia? Normaalisti kehittynyt lapsi ei tarvitse näitä välineitä vaan ne voivat jopa hidastaa kehitystä. Hyppykiikussa ongelmana on, että lapsen tarttumisrefleksi pysyy yllä jaloissa, koska hän ei saa kunnon maakosketusta jaloille ja samalla se voi lisätä ei toivottua varvastelua. Normaali varvistelu kuitenkin kuuluu lapsen kehitykseen kävelyä ja pystyasentoa opetellessa. Kävelytuolissa lapsella jää monta kokemusta saamatta, kun hän pystyy törmäilemään tuolilla seiniin ym. eikä hän kaadu ja joudu huomioimaan ympäristöä. Tästä löydät alempaa myös videon missä kerromme asiasta tarkemmin.

7. Milloin vanhemman pitää huolestua omasta lapsesta? Me vanhemmat olemme yksilöitä ja osa vanhemmista huolestuu aikaisemmin ja toiset eivät välttämättä näe ongelmia lapsen kehityksessä vaikka ne olisivat selkeitä. Jos vanhemmalla herää vähänkin huolta lapsen kehityksestä, tulisi siitä kertoa välittömästi esimerkiksi neuvolassa tai fysioterapeutille/lääkärille. Jos ammattilaiset ilmaisevat huolen lapsen kehityksestä se ei tarkoita automaattisesti, että lapsi ei kehittyisi normaalisti tai että hänellä olisi jokin vamma, vaan sillä hetkellä lapsi voi tarvita tukea kehittyäkseen optimaalisesti.

8. Fysioterapeuttien osaamista pidetään hyvin usein sairaiden tai vammautuneiden ihmisten palveluina, eikä heihin oteta muissa tapauksissa yhteyttä. Kuitenkin fysioterapeuteilla on tietoa, millä vammoja voitaisiin ennaltaehkäistä ja esimerkiksi lasten kohdalla voimme auttaa vanhempia tukemaan lasten kehitystä. Pienten lasten kohdalla jo yhdellä käyntikerralla saadaan paljon arvokasta tietoa, mitä voidaan hyödyntää myös muissa kasvun vaiheissa.

 9. Milloin lapsi voi istua? Silloin kun lapsi itsenäisesti alkaa istumaan, niin hänellä on valmiudet istua. Sitä ennen istuttamista kannattaa tuoleissa välttää. Tästä löydät videon alempaa.

10. Onko W-istunta (jalat sivuilla ja takapuoli niiden välissä) salittu lapsille? W-istunta on luonnollinen tapa lapselle istua, mutta vanhempien kannattaa seurata kuinka paljon lapsi istuu tässä asennossa ja leikkiikö hän muissa asennoissa. Jos lapsi leikki pelkästään yhdessä asennossa, silloin kannattaa ottaa yhteyttä fysioterapeuttiin, mutta jos lapsi leikkii myös muissa asennoissa, ei ole huolta lapsesta ja hänen kehityksestä. Tästä voit lukea lisää. W-istunta

Video lasten apuvälineistä

Video lasten kenkien valitsemisesta

Video lasten istumisesta

Artikkeli Lapsen varhainen kehitys julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

1. Vauvalta ei tule juurikaan liikettä, eli kädet ja jalat ovat rentona tai jäykkänä alustalla.

Vauvoilla tulee tahdottomia liikkeitä jo sikiöaikana, äidin vatsassa. Myös syntymän jälkeen näitä liikkeitä pitäisi lapselta tulla, niin jaloista, kuin käsistäkin. Tahdottamat liikkeet alkavat muuttumaan vauvan kehittyessä tahdonalaisiksi liikkeiksi. Kuitenkin on vauvoja, joilla tulee vähemmän näitä tahdottomia liikkeitä, johtuen siitä, että raajat jäykistyvät liikkeiden seurauksena, tai ne ovat liian rentoina tuottamaan liikettä.  Tämä voi olla merkki neurologisesta ongelmasta ja olisikin tärkeä käydä kontrollissa lasten fysioterapeutilla, onko liikkeitä normaalisti ja ovatko ne laadullisesti hyviä. Näitä ongelmia voidaan nähdä 2 viikon iästä aina 8 kk saakka.

2. Vartalo tai alaraajat ojentuu voimakkaasti

Vauvoille on tyypillistä, että he käyttävät monipuolisesti hallitsemiaan liikkeitä ja sitä kautta opettelavat myös uusia taitoja. Taitojen opettelua voi estää liian voimakkaasti ojentuvat raajat ja/tai vartalo. Tämä voi näkyä esimerkiksi lapsen ollessa selin- tai vatsamakuulla, niin että selkä on C-kirjaimen muotoisena. Tämä voi olla merkki mm. liian korkeasta lihasjäntevyydestä tai aistipuolen ongelmista. Tätä ongelmaa voi näkyä niin kauan kun lapsi on lattiatasolla, eli n. 2 viikon ikäisestä n. 8 kk ikäiseen saakka.

3. ”Banaani” vauva

Vauva joka on selinmakuulla kaarella toiselle puolelle, kutsutaan banaani-vauvaksi. Asento johtuu usein yksipuoleisista kanto-otteista tai sikiöajan asennosta kohdussa. Mikäli lapsesi on selinmakuulla ”banaani”-asennossa, niin ensimmäisenä kannattaa kiinnittää huomiota, että kantaisit lasta toisellakin kädellä. Lisäksi tulisi huomioida, että jos virikkeet/lelut on suunnattu vain toiselle puolelle, niin vaihdat niiden paikkaa toiselle puolelle. Neurologisten sairauksien poissulkemiseksi on hyvä käyttää lasta arvioitavana lasten fysioterapeutilla tai lääkärillä.

4. Lentokone

Suosittelemme kiinnittämään huomiota, onko vauva vatsallaan lentokone-asennossa, eli kädet vartalon sivulla, pää ojentuneena ylöspäin alustasta, vai käyttääkö päätä alustassa ”levähtämässä”. Etenkin ensimmäiset päänkannatteluiden yhteydessä pään pitäisi laskeutua ajoittain takaisin lattialle. Lisäksi on hyvä seurata, alkaako lapsi tukeutumaan käsivarsiin/käsiin, vai pitääkö hän käsiään mielellään sivulla varaamatta painoa niille.  Näiden liikemallien syynä voi olla liiallinen lihasjäntevyys ja se voi hidastaa merkittävästi lapsen motorista kehitystä. Toisena ääripäänä ovat vauvat, jotka eivät jaksa kannatella päätä painovoimaa vastaan ja se olisi myös hyvä tunnistaa ajoissa.

5. Vauvan pää on kääntyneenä vain toiselle puolelle

Mikäli lapsi pitää päätään vain toiselle sivulle kiertyneenä tai se on kallistuneena pelkästään toiselle sivulle, voi kyseessä olla esimerkiksi murtuma jossain ylävartalon alueella. Muita syitä voivat olla esim. korkea tai matala lihasjäntevyys tai aistipuolen ongelmat. Voit yrittää houkutella lasta lelun avulla katsomaan toiselle puolelle tai kallistamaan päätä toiselle puolelle, mutta mikäli ne eivät auta, niin vauvan tilanne tulisi tarkistuttaa mahdollisimman nopeasti.

6. Liikuttaa, käyttää kehoaan tai varaa painoa toispuoleisesti

On luonnollista, että aikuisena olemme vasen- tai oikeakätisiä. Mutta pienen lapsen pitäisi liikuttaa kehoa ja raajoja molemmin puolin mahdollisimman symmetrisesti. Yleensä lapsi oppii kääntymään ensin toiselta puolelta, mutta pian tämän jälkeen hänen pitäisi harjoitella kääntyminen myös toiselta puolen. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota, että lapsi käyttäisi molempia ala- ja yläraajoja lähes yhtäpaljon. Mikäli lapselle toinen puoli on hallitsevampi, voi kyseessä olla esimerkiksi kehon hahmottamisen ongelma, mikä voi aiheuttaa myöhemmin ongelmia.

7. Vauvalla on vaikea seurata ympäristöä

Vauvat näkevät syntyessään tarkimmin n. 20-40cm päähän, ja siitä näkö alkaa kehittymään paremmaksi. Vauva ottaa katsekontaktia n. 2-3 viikon ikäisenä. N. 2-3 kk ikäisenä lapsi alkaa seuramaan esineitä katsellaan ja näön kehittyessä silmän liikkeet alkavat eriytyä pään liikkeistä.  Jos yli 3 kuukauden ikäinen vauva ei kiinnostu leluista tai ei ota katsekontaktia, niin silloin vauvalla voi olla näönkäytön ongelmia. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, että lapsi seuraisi katseella molemmille puolille yhtä pitkälle sekä ylös ja alas. Mikäli lapsi ei kiinnostu leluista ja ympäristöstä, niin suosittelemme ottamaan yhteyttä fysioterapeuttiin tai lääkäriin.

8. Yliherkkyys melulle ja/tai kosketukselle / reagoimattomuus meluun ja/tai kosketukseen

Lapsi voi reagoida itkulla, säikähdyksellä tai muuten meluun ja kosketukseen. Tällöin kyseessä voi olla aistipuolen yliherkkyys. Yleensä myös vaatteet, pesulaput, sukat, matot ym. voivat aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia lapselle. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että mikäli lapsi ei reagoi mitenkään koviin paukahduksiin tai kosketukseen, niin silloin lapsella voi olla aistipuolen aliherkkyys. Yli- tai aliherkkyyttä voidaan auttaa fysioterapiassa erilaisilla harjoitteilla.

9. Oraalinen aistipuolen yli- tai aliherkkyys

Oraalisella yli- tai aliherkkyydellä tarkoitetaan suun alueen sensorisia ongelmia, eli aistikokokemuksien ongelmia. Yliherkkyys voi näkyä lapsella esimerkiksi karkean ruoan syömisen ongelmana tai ruoan pureskelun ja suussa liikuttamisen ongelmana.. Aliherkkyyden vuoksi lapsi voi esimerkiksi syödä isoja palasia kerrallaan ja ”tukkia” suun täyteen ruokaa, saadakseen aistikokemuksia tarpeeksi ja ruoan pureskelu voi olla hankalaa. Jos huomaat näitä ongelmia lapsellasi, ota yhteyttä fysio- tai puheterapeuttiin.

Mikäli sinulla herää kysymyksiä tai olet huomannut omassa lapsessasi blogissamme mainitsemia asioita, niin ota meihin yhteyttä, autamme sinua mielellämme lapsesi hyvinvoinnissa.

Suosittelen lukemaan lisää kirjoituksiamme esimerkiksi alentuneesta lihasjäntevyydestä ja w-istunnasta.

Voit laittaa meidät myös seurantaan facebookissa, Lasten Fysioterapia Aurora, https://www.facebook.com/lastenfysioterapiaaurora/

Artikkeli 9 varoittavaa merkkiä, jotka tulisi huomata vauvasta julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.