W-istuma-asennoksi kutsutaan lasten (ja miksei myös aikuisenkin) istuntaa, jossa lantio on laskeutunut alaraajojen väliin (katso kuvat). Hyvin monet lapset leikkivät tässä asennossa, koska siinä on tukipinta-alaa paljon ja se on kevyt asento leikkiä. Lisäksi lapsille on luontaista istua lonkat sisäkierrossa, sillä yleensä lapsilla on leikki-ikään asti lonkat sisäkierrossa.

Mitä W-asennossa tapahtuu?

Reisiluut kiertyvät sisäänpäin ja yleensä selkä pyöristyy. Säärien ja jalkaterän asennot vaihtelevat, ne voivat olla neutraalissa asennoissa tai sääret ja jalkaterät voivat kiertää ulospäin. Mutta W-asennosakin on paljon variaatioita, joten ainoastaan lonkkien osalta voidaan sanoa varmaksi liikesuuntien muutokset. Kuten mikä tahansa passiivinen asento, niin W-asentokin voi vaikuttaa eri kudoksiin pitkään jatkuessa. Usein W-istujat kävelevät jalkaterät sisäänpäin kiertyneenä. Kuitenkin kaikki lapset jotka kävelevät jalkaterän sisäänpäin, eivät istu W-asennossa.

Miksi W-istunnasta puhutaan negatiivisesti?

Monessa paikassa on tullut vastaan, että W-istunnassa lapsi ei missään tapauksessa saisi viettää aikaa, ei yhtään! Asennon haitaksi luetellaan yleensä kolme tekijää, jotka ovat: 1. Luiset muutokset asennosta johtuen. 2. Asento voi aiheuttaa lihaskireyksiä/-heikkouksia, etenkin lantion alueelle. 3. Asento voi aiheuttaa viivästystä motorisissa taidoissa.
Näiden asioiden vuoksi, vanhempia on kehotettu ohjaamaan lapsi nopeasti pois W-istunnasta.

Olen yrittänyt etsiä W-asennosta tutkimuksia, mutta en ole vielä löytänyt yhtään tutkimusta jolla voitaisiin osoittaa että juuri W-istuma-asento vaikuttaa edellä mainittuun kolmeen kohtaan. Enemminkin kysyisin, että voiko edellä mainitut kohdat olla seurausta esim. alentuneesta lihastonuksesta tai aisti aliherkkyydestä koska yleensä silloin lapsi ei pysty käyttämään kehoaan normaalisti muissakaan asennoissa, esim. seisten, konttaaminen? Lisäksi haluan painottaa, että yksipuoliset asennot muokkaavat kehoamme (eli pehmytkudos- ja luiset muutokset), mutta ne ovat lasten kohdalla yleensä seurausta jostain muusta, eikä kiellot ole välttämättä tavoitteen kannalta paras vaihtoehto.

Mistä W-asento voi johtua?

Yleensä W-istuma-asento on seurasta heikosta keskivartalon aktiviteetista ja/tai alentuneesta lihastonuksesta (alentuneesta lihastonuksesta voit lukea lisää tästä). Lisäksi muita syitä voivat olla lonkan rakenne tai lapsen kehityksessä olevat puutteet (motorisessa kehityksessä tai vestibulaarijärjestelmässä). Mikäli lapsi leikkii ainoastaan W-asennossa, niin silloin kannattaa miettiä mikä taustalla on ja pyrkiä vaikuttamaan ongelmiin. Mutta lähes kaikki lapset tykkäävät leikkiä W-asennossa, joten mielestäni siihen ei kannate kiinnittää liikaa huomiota, kunhan leikkiasentoina on muitakin kuin W. Mikäli lapsi leikkii pelkästään W-asennossa, voi se vaikuttaa lapsen lonkkien kehitykseen yksipuolisesti ja esimerkiksi lapset joilla on neurologinen sairaus kuten down-syndrooma tai kromosomipoikkeavuus, joissa lihasjäntevyys on yleensä matala, heidän kohdallaan W-asennosta pois oppimista kannattaa painottaa.

Yksi painava syy siihen, miksi vanhemman ei kannate koko ajan kommentoida lapsen W-asentoa on lapsen psyykkinen kehitys. Lapsi kokee todennäköisesti erittäin negatiivisena oman osaamisen ja omat taidot, kun hän ei pysty vanhemman pyynnöistä huolimatta korjaamaan asentoaan jatkuvasti, vaan ajautuu huomaamatta W-istuntaan leikkimään. Jatkuvat kommentit huonosta tai korjattavasta asennosta voivat vaikuttaa lapsen minä-kuvaan ja itsetuntoon negatiivisesti.

Mitä voin tehdä, jos lapseni istuu w-asennossa?

Tarkkaile, vaihteleeko lapsesi istuma-/leikkiasentoa vai istuuko hän aina W-asennossa. Mikäli lapsi vaihtelee luonnostaan asentoa, ei sinulla ole syytä huolestua. Mikäli W-asento on hallitseva, tulisi selvittää aluksi onko lihastonus matala, onko luiset rakenteet vielä kehittyneet niin, että lapsi voi olla muissa asennoissa, onko lapsella aisti yli- tai aliherkkyyttä jne. Mikäli ongelmana on alentunut lihastonus, lapsen tulisi tehdä paljon keskikehoa vahvistavia harjoitteitta + lihastonusta kohottavia harjoitteita. Monipuolinen liikunta kehittää myös motorisia taitoja ja keskikehon käyttöä. Lapsen keskikehon käytön vahvistumisen myötä lapsi todennäköisesti istuu vähemmän w-asennossa ja alkaa leikkiä myös muissa asennoissa. Istuma-asennon lisäksi olisi hyvä tarkkailla miten lapsi kävelee, kiertyykö jalkaterät tai lonkat kävelyn aikanakin sisälle päin. On huomioitava, että jos 1-3-vuotias lapsi kävelee jalkaterät sisäänpäin osoittaen, ei hän välttämättä kuitenkaan istu W-asennossa.

Haluamme painottaa, että neurologisen sairauden omaavien lasten kohdalla W-asentoa tulisi välttää, mikäli terapeutti ei ole antanut lupaa siihen, mutta muiden lasten osalta W-asento on yksi hyvä leikkiasento, kunhan se ei ole ainoa leikkiasento. Lapsen motorisen kehityksen ja luisten rakenteiden kehityksen kannalta olisikin tärkeä leikkiä monipuolisissa asennoissa ja vanhempien olisi hyvä kiinnittää siihen huomiota. Tätäkin asiaa pitäisi lähestyä yksilöllisesti ja ottaa huomioon yksilölliset erot luisissa rakenteissa, lapsen kehityksessä, istuma-asennoissa jne.

Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti. Otamme mielellämme vastaan kommentteja kirjoituksesta.

Ps. Suosittelemme lukemaan kirjoituksen alentuneesta lihasjäntevyydestä. Se löytyy täältä.

-Tero

Artikkeli Lapsen huonoin istuma-asento, W-istunta? julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.

Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen lihastonus eli lihasjäntevyys, joka vaikuttaa meihin kaiken aikaa. Vaikka lihasjäntevyys on yksilöllinen, on se jaettu kolmeen osaan; normaaliin, alentuneeseen ja kohonneeseen. Näiden kolmen luokan sisällä vaihteluväli on laaja, mutta alentuneessa ja kohonneessa lihastonuksessa on näkyvissä tiettyjä piirteitä liikemalleissa ja lepoasennoissa. Näitä asioita voidaan huomata niin lapsilla kuin aikuisillakin. Harvalla lapsella lihasjäntevyys on optimaalinen, vaan joko lievästi kohonnut tai alentunut. Etenkin vauvaiässä voidaan vaikuttaa lihasjäntevyyteen esimerkiksi kanto-otteilla, harjoitteilla jne.

Lihasjäntevyydestä on puhuttu vähän aikaa ja lapset ovat kuitenkin ajansaatossa kehittyneet normaalisti. Lapsen lihasjäntevyyden tiedostamisestahan ei ole siis vanhemmille mitään hyötyä? Väärin. Mikäli jo 2-4 kk ikäiseltä lapselta selvitetään lihasjäntevyys, niin siitä alkaen voidaan lähteä vaikuttamaan siihen positiivisesti, alentunutta lihasjäntevyyttä pyritään kohottamaan ja taas kohonnutta lihasjäntevyyttä pyritään alentamaan. Erilaisilla terapeuttisilla otteilla saadaan lihaksia stimuloitua paremmin ja niiden avulla voidaan kohottaa lihasjäntevyyttä.

Mitä on alentunut lihastonus ja mitä se voi aiheuttaa?

Alentuneessa lihastonuksessa lihakset aktivoituvat normaalia tonusta hitaammin ja lihakset eivät voi pitää jännitystä yllä niin kauan ”normaaliin” verrattuna. Alentuneessa lihastonuksessa voi olla muutoksia lihaksissa ja jänteissä sekä reflekseissä.

”Etenkin vauvaiässä voidaan kuitenkin vaikuttaa lihastonukseen esimerkiksi kanto-otteilla, harjoitteilla jne.”

• Alentunut voima
• Yliliikkuvuutta nivelissä
• Motoriset taidot voivat olla normaalia heikommat
• Huono stabilaatio painoa kannateltaessa
• Istuma asento mielellään W, selkä pyöreänä
• Syömis- ja hengitysvaikeudet
• Huono päänkannattelu
• Epätyypilliset liikemallit
• Alentunut aktiivisuuden sietokyky

Mitä minun tulisi tietää lapseni lihasjäntevyydestä?

Vauvaiässä alentunut lihastonus näkyy yleensä pään kannattelun heikkoutena tai ettei pysty liikuttamaan raajoja painovoimaa vasten. Kuitenkin pitää muistaa, että alentunut lihastonus ja lihasheikkous ovat eriasioita. Lihasheikkoudessa lihas on kyvytön tuottamaan lihakseen jännitettä aktiiviseen liikkeeseen. Alentunut lihastonus tulee taas lihaksesta itsestään, motoristen yksiköiden rekrytoinnista ja niiden aktivoinnin ajoituksesta. Alentuneen lihasjäntevyyden etiologian taustalla on suurimmalta osin keskushermosto peräiset ongelmat. Lisäksi syitä alentuneen lihastonuksen taustalla voivat olla ongelmat ääreishermostossa tai lihaksessa itsessään.

Mitä minun tulee tehdä, jos epäilen lapsellani olevan alentunut lihasjäntevyys?

Ensimmäisenä kannattaa käydä varmistamassa fysioterapeutilla onhan kyseessä alentunut lihasjäntevyys. Mikäli olet saanut varmuuden, että lapsella on alentunut lihasjäntevyys, niin hyviä harjoitteita ovat esimerkiksi kuperkeikat, kottikärrykävely (ei kuitenkaan yliojentuneilla nivelillä eikä ilman hyvää vartalon kannatusta). Vauvaiässä hyviä harjoitteita ovat esimerkiksi 1. vaipanvaihdon yhteydessä yhdestä alaraajasta takapuolen nostot, jolloin lapsi joutuu nostamaan itse toista alaraajaa ilmaan. 2. lapsen kantaminen vanhemman hartioilla nostaa lihasjäntevyyttä. 3. Lapsen kannattelu sylissä, niin että lapsen ja vanhemman vartalot ovat samansuuntaisesti. Mitä alempana vanhemman ote on, sitä haastavampi lapsen on ylläpitää asento.

Kottikärrykävely                                                               Harjoitus 3.

Artikkeli Alentunut lihasjäntevyys lapsella julkaistiin ensimmäisen kerran Fysioterapia Rovaniemi.